Saavutettavuuslainsäädäntö
Euroopan lainsäädäntö
Euroopan saavutettavuuslainsäädäntö koostuu pääasiassa EU:n saavutettavuusdirektiivistä (2016/2102) sekä EU:n esteettömyysdirektiivistä (2019/882), joka tunnetaan myös kansainvälisesti nimellä European Accessibility Act.
EU:n saavutettavuusdirektiivi astui voimaan vuonna 2016 ja se koskee verkkosivuja ja mobiilisovelluksia. Direktiivin tarkoitus on nimittää saavutettavuusvaatimukset, jotka kaikkien jäsenvaltioiden julkisen sektorin organisaatioiden on toteutettava, ylläpidettävä ja valvottava verkkosivujensa ja mobiilisovellustensa osalta. Siinä viitataan teknisenä viitekehyksenä eurooppalaiseen digitaalisten palvelujen standardiin EN 301 549, joka puolestaan pohjautuu verkkosisältöjen osalta kansainväliseen WCAG-ohjeistoon.
Esteettömyysdirektiivi astui puolestaan voimaan vuonna 2019, ja jäsenmaiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään kesäkuuhun 2025 mennessä. Direktiivi velvoittaa monia digitaalisia tuotteita ja palveluita, kuten verkkokauppoja, maksupäätteitä, älypuhelimia, televisioita, äänikirjoja, pankkipalveluita ja julkisen liikenteen varausjärjestelmiä, saavutettavuuteen. Direktiivi laajentaa siis saavutettavuusvaatimuksia koskemaan myös joitain yksityisen sektorin tuotteita ja palveluita.
Näiden säädösten tavoitteena on parantaa yhdenvertaisuutta ja edistää kaikkien kansalaisten pääsyä digitaalisiin palveluihin.
Suomen lainsäädäntö
Suomessa saavutettavuuslainsäädäntö perustuu EU:n säädöksiin, jotka on toimeenpantu kansallisessa lainsäädännössä.
Verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuuden vaatimukset on toteutettu Lakiin digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019). Laki perustuu EU:n saavutettavuusdirektiiviin, ja velvoittaa julkisen sektorin toimijoita toteuttamaan digitaaliset palvelunsa niille asetettujen teknisten saavuttavuusvaatimusten mukaisesti. Vaatimukset määritellään EU:n virallisessa lehdessä, jossa viitataan EN 301 549 -standardiin, jossa viitataan edelleen WCAG-ohjeisiin. Lisäksi Digipalvelulaki edellyttää saavutettavuusselosteen laatimista ja tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden antaa palautetta saavutettavuudesta.
Digipalvelulaki muuttui vuonna 2023 esteettömyysdirektiivin nojalla koskemaan myös joukkoa kuluttajilla tarkoitettuja tuotteita ja palveluita. Näihin sisältyvät verkkokaupat, sähkökirjat, osa henkilöliikenteen ja pankkien palveluista sekä audiovisuaaliseen sisältöön pääsyn tarjoavat palvelut ja viestintäpalvelut. Muutokset eivät velvoita mikroyrityksiä, eli yrityksiä, joiden palveluksessa on alle 10 työntekijää ja joiden vuosittainen liikevaihto tai vuosittainen taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa. Lainalaisten palvelujen tulee olla kriteerien mukaisia siirtymäajan jälkeen, 28.6.2025 lähtien.
Saavutettavuuslain noudattamista valvoo Suomessa 1.1.2025 eteenpäin Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, joka voi antaa ohjeita, kehotuksia ja tarvittaessa myös sanktioita vaatimusten rikkomisesta.