WCAG-ohjeistus
Verkkosisältöjen saavutettavuuden kansainvälisenä ohjenuorana toimii World Wide Web -konsortion (W3C) kehittämä Web Content Accessibility Guidelines eli WCAG. Standardi tarjoaa kriteerit, joiden avulla verkkosivustot, sovellukset, asiakirjat ja muut verkkosisällöt voidaan toteuttaa esteettömiksi kaikille käyttäjille, mukaan lukien heille, joilla on vammoja tai toimintarajoitteita. WCAG-ohjeistuksen noudattaminen parantaa etenkin verkkosisällön teknistä saavutettavuutta, eli lisää yhteensopivuutta esimerkiksi avustavien teknologioiden, kuten ruudunlukuohjelmien, kanssa. Uusin versio standardista on WCAG 2.2. Suomessa voimassaolevassa Digipalvelulaissa viitataan kuitenkin vielä aiempaan versioon 2.1. WCAG-vaatimuksia pidetään yleisesti parhaina saavutettavuuskäytäntöinä, ja niitä käytetään hyvin laajalti. Suomenkielinen WCAG 2.1 -ohjeistus löytyy W3C:n verkkosivuilta.
WCAG-ohjeistuksen rakenne
WCAG koostuu neljästä ylätason periaatteesta: havaittavuus, hallittavuus, ymmärrettävyys ja toimintavarmuus. Kunkin alta löytyy luettelo ohjeita, jotka kertovat tarkemmat puitteet ja tavoitteet. Ohjeet ovat lyhyitä ja käskymuotoisia, ja niiden tueksi on merkitty onnistumiskriteerejä. Ohjeet on jaoteltu kolmeen saavutettavuustasoon: A (perustaso), AA (suositeltava taso) ja AAA (korkein taso). Julkisilta verkkopalveluilta edellytetään lakisääteisesti tasojen A ja AA toteutumista (28.6.2025 eteenpäin myös tietyiltä yksityisiltä palveluilta). Ohjeet voivat olla välillä vaikeaselkoisia ja vaatia tulkintaa, ja ne avautuvat helpoimmin verkkosisältöjen tekniikkaan perehtyneille suunnittelijoille ja koodaajille. Ymmärrys ydinperiaatteista on kuitenkin hyödyllistä kaikille.
Havaittava
Käyttäjien, mukaan lukien ihmiset, joilla on esimerkiksi näkö- tai kuulorajoitteita, on voitava havaita sisältö ja käyttöliittymäelementit. Tämä edellyttää tekstivastineita kuville ja äänelle, selkeää kontrastia ja ruudunlukijoiden tukemista.
Hallittava
Käyttöliittymäelementtien ja navigoinnin on oltava hallittavia eri tavoin, esimerkiksi näppäimistöllä ilman hiirtä. Käyttöliittymän ei tulisi sisältää elementtejä, jotka estävät vuorovaikutuksen.
Ymmärrettävä
Informaation ja käyttöliittymän toiminnan pitää olla ymmärrettävää. Tämä edellyttää selkeää kieltä, ennustettavaa käyttäytymistä ja apua syöttövirheiden korjaamiseen.
Toimintavarma
Sisällön pitää olla riittävän toimintavarmaa, jotta se voidaan luotettavasti tulkita esimerkiksi avustavilla teknologioilla. Tämä edellyttää esimerkiksi standardien mukaista koodausta.