Vierailu yhdessä Laurea Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksen Pimé Cafessa osoittautui silmiä avaavaksi. Pimé Café on täysin pimeä kahvila, jossa näkevä on se, jota opastetaan. Mainiona oppaanamme ja kahvilaisäntänämme Iiris-keskuksessa toimi Teemu Ruohonen Näkövammaisten liitosta.
Pimé Cafe perustuu saksalaisen Andreas Heinecken Dialogue in the Dark-konseptiin, jossa kävijälle luodaan kokemus ympäristöstä aivan uudesta näkökulmasta. Totutuista rutiineista tulee usein yllättäviä, kun näkevästä tulee sokea ja sokea näkevä.
Mitä tapahtuu kun ei näe mitään?
Astuttaessa Pimé Cafeen tiloihin luovutaan kaikesta valoa tuottavasta tekniikasta. Jopa sormessa olevan älysormuksen valosensorit hohtavat ihoa vasten tunnistettavasti, joten ne oli sujautettava taskuun.
Vierailuun kuului liikkumista kahvilatiloissa. Pimeässä oli löydettävä ensin pöytä kahvilaisännän ääniohjauksessa. Tarjoilu oli valmiina, mutta kahvin tai teen kaataminen, maustaminen ja juominen tapahtui täysin pimeässä tilassa ilman apua. Keskustelun merkitys korostui. Kokemuksellisesti pimeässä tilassa muiden aistien toiminta herkistyi ja mielikuvituksen liikkeistä riippuen erilaiset uskomukset, pienet pelot ja väärät tulkinnat asioista saivat sijansa. Kaikki saivat kuitenkin juomansa kaadettua kuppeihin ja maukkaiden korvapuustien kera keskustelu porisi kuten parhaassa Pariisilaisessa kevätkahvilassa. Tunti pimeydessä vierähti lähes huomaamatta. Laurea Ammattikorkeakoulun opiskelija Nina Blomqvist tiivisti vierailun päätteeksi: ”Vierailu oli hyvin vaikuttava kokemus. Se herätti minut huomaamaan, kuinka näköaistia pitää itsestäänselvyytenä ja kuinka vaikeaa arki voi olla ilman sitä. Vierailu oli myös alun pienen paniikin jälkeen rauhoittava kokemus. Kahvilassa tuntui, että pystyy olemaan paremmin läsnä, kun ei ollut häiriötekijöitä, joita näköaistin kautta yleensä tulee päivittäin todella paljon. Suosittelen jokaista vierailemaan Pimé Cafessa!”
Miksi fyysisen esteettömyyden ymmärtäminen on tärkeää digitaalisten palvelujen suunnittelijoille?
Digitalisoituminen helpottaa monia erilaisista toiminnan rajoitteista kärsiviä henkilöitä. Digitalisaation myötä pääsy tietoon on helpottunut huomattavasti saavutettavuuslainsäädännön sekä avustavan teknologian kehittymisen tukiessa muutosta. Digiloikkivassa maailmassa kuitenkin myös fyysisen ympäristön esteettömyydestä huolehtiminen on olennainen osa yhdenvertaista yhteiskuntaa. Pimé Cafen kaltaisessa tilassa saa aidosti kokea sen miltä tuntuu jos ei näe, koska kokonaisuus on hyvin suunniteltu, eikä apuvälineitä ole. Ilman kahvilaisännän ääniohjausta kokemus olisi varmasti ollut toinen ja kahvit olisivat todennäköisesti jääneet juomatta. Astuminen näkövammaisen saappaisiin lisää suunnittelijoiden ja kehittäjien empatiaa ja ymmärrystä siitä kenelle palveluja suunnitellaan. Asioiden havaittavuus, hallittavuus, ymmärrettävyys ja toimintavarmuus ovat tärkeitä asioita sekä digitaalisessa, että fyysisessä maailmassa.
Mikäli innostuit aiheesta, Näkövammaisten liitto on Iiris-keskuksen Pimé Cafen ohella ollut järjestämässä pimeitä kahviloita myös eri tapahtumissa ja tilaisuuksissa ympäri Suomea. Pimeä kahvila sopii esimerkiksi erilaisiin yleisötapahtumiin, järjestöjen tilaisuuksiin sekä oppilaitosten tapahtumiin. Lisätietoja löydät Näkövammaisten liiton verkkosivuilta.
Janne Lahti
Kirjoittaja vastaa saavutettavuusasioista Preeriapingviini Oy:ssä ja toimii osa-aikaisena lehtorina Laurea Ammattikorkeakoulussa. Vierailu järjestettiin ylimääräisenä vapaaehtoisena ohjelmana Laurean Saavutettava sisällöntuotanto-opintojakson jälkeen.